Terveydenhuollollisia ja työterveydenhuollollisia huumetestauksia suorittavat aiheeseen perehdytetyt terveydenhuollon ammattihenkilöt, joilla tulee olla dokumentoitu perehdytys huumetestaukseen liittyvään näytteenottoon. Näytteenottajan tulee varmistaa näytteenantajan henkilöllisyys, tiedostaa onko kyseessä valvottava vai normaalinäytteenotto ja minimoida näytteen manipulointimahdollisuudet. Näytteenottotilojen tulee olla asianmukaiset ja näytteiden käsittely on suoritettava niin, etteivät eri näytteet voi sekoittua, niitä ei voi väärentää ja niihin ei voi joutua epäpuhtauksia. Näytteiden tulee olla jäljitettävissä ja säilyä myös mahdollisen kuljetuksen ajan koskemattomana luotettavan tuloksen saamiseksi. (Mykkänen, Kuoppasalmi, Tissari, Henriksson. 2015, 22-23; A 7.4.2005/218)

Luotettavien huumetestaustuloksien varmistamiseksi myös laboratorioihin kohdistuu tiettyjä kriteereitä. Kaikki huumetutkimusten varmennetutkimuksia tekevät laboratoriot tulee olla akkreditoituja ja varmennetestien tulee kuulua akkreditoinnin pätevyysalueeseen. Myös useimmat ensivaiheen immunologisia huumetestauksia tekevät laboratoriot ovat akkreditoituja eli niiden pätevyys on todettu menettelytavalla, joka on kansainvälisiin kriteereihin perustuva. Laboratoriot noudattavat yleisiä laadunhallintaan liittyviä periaatteita ensivaiheen huumetestaukseen liittyen, vaikka kyseiset tutkimukset itsessään ovat harvoin akkreditoituja. (Mykkänen ym. 2015, 23; Finas, 2016, Viitattu 25.2.2020)

Laboratorioiden käyttämien kalibraattoreiden ja kontrollien tulee olla asianmukaisia. Ne voivat olla joko kaupallisia standardiliuoksia tai laboratorion itsevalmistamia. Itsevalmistettujen kontrollien ja kalibraattoreiden valmistuksessa täytyy käyttää sertifioituja vertailuaineita, jotta kontrolli- ja kalibrointitulokset ovat luotettavia ja vertailukelpoisia. Kaikki analyysissä ja laadunvarmistuksessa käytettävät aineet, kuten kontrollit ja reagenssit, tulee olla merkittyjä pitoisuuden, päiväyksen ja sisällön osalta luotettavien tulosten saamiseksi. Testausprosesseja koskevat muistiinpanot tulee säilyttää mahdollista myöhempää tarkastelua varten. (Sosiaali- ja Terveysministeriö, 2006:2, 20. Viitattu 7.3.2020)

Huumetestauksia ja erityisesti varmistusanalyysejä tekevällä laboratoriohenkilökunnalla tulee olla asianmukainen koulutus, perehdytys ja kokemus, jotta testitulosten laatu voidaan taata. Lisäksi laboratoriolla on oltava vastuuhenkilö, joka on kokonaisvaltaisesti vastuussa laboratorion huumausaineanalytiikasta ja laboratorion henkilökunnan riittävästä perehdytyksestä sekä koulutuksesta. Vastuuhenkilö vastaa myös laatujärjestelmän ylläpitämisestä ja sen asianmukaisesta noudattamisesta. Huumetestauksia tekevässä laboratoriossa tulee olla nimettynä vastuuhenkilön lisäksi laatuvastaava, valtuutettu tutkija ja tekninen vastaava. Laatuvastaava pitää huolta laatujärjestelmästä, sen kehittämisestä ja akkreditointielimien laboratoriolle antamien vaatimuksien täyttämisestä. Valtuutettu tutkija huolehtii testituloksien oikeellisuudesta ennen tuloksien vastaamista ja siitä, että ne ovat laatujärjestelmän mukaiset. Lisäksi hänellä on oikeus allekirjoittaa analysointilausunto valtioneuvoston asetuksen 6§:n 3 momentin mukaisesti. Teknisen vastaavan tehtävänä on toteuttaa laboratorion päivittäisessä toiminnassa laatujärjestelmän vaatimuksia ja huolehtia laboratorion analyysitoiminnoista. Laatuvastaavalla, valtuutetulla tutkijalla, teknisellä vastaavalla ja koko laboratoriota johtavalla vastuuhenkilöllä tulee olla esimerkiksi biotieteiden korkeakoulututkinto ja riittävä työkokemus sekä perehtyneisyys huumausaineanalytiikkaan. (Sosiaali- ja Terveysministeriö, 2006:2, 21-23, viitattu 7.3.2020)

Testikitit ja niiden toimivuus

Ensivaiheen huumetestauksen luotettavan tuloksen takaamiseksi on otettava huomioon testauksessa käytettävät testit ja niiden menetelmät. Primäärivaiheen huumetestaus toteutetaan samasta virtsanäytteestä yleensä useammalla erilaisella immunologisella testillä, joko analysaattorin avulla tai pikatesteillä. Immunologiset testikitit sisältävät kullekin etsitylle aineelle spesifisiä vasta-aineita, jotka reagoivat näytteen mahdollisesti sisältämän huumausaineen kanssa aiheuttaen positiivisen tuloksen. Harvinaisemmat huumeet ja erityisesti muuntohuumeet eivät näissä testeissä usein näy, minkä takia joissakin tapauksissa myös negatiivinen ensivaiheen näyte tulee lähettää eteenpäin varmennettavaksi. (Mykkänen ym. 2015, 15, 17-18)

Immunologisia testikittejä käytettäessä, positiivisia ja negatiivisia vääriä tuloksia ilmenee aika-ajoin, ja ne voivat johtua useasta eri tekijästä. Testikiteissä on valmistajasta riippuen eroja ja samalle huumaus- tai lääkeaineelle spesifisten testikittien positiivisen ja negatiivisen tuloksen raja saattaa vaihdella testauksessa käytetyn testin mukaan. Samasta näytteestä ensimmäisellä testikitillä saatu positiivinen tulos voi siis rajatapauksessa jäädä toisen valmistajan testikitillä tehtynä negatiiviseksi. (Saitman, Park, Fitzgerald 2014, 38(7); Moeller ym. 2017, 775-776)

Toinen merkittävä väärien positiivisten ja negatiivisten ensivaiheen tulosten aiheuttaja on ristireagoiminen. Ristireagoiminen tarkoittaa sitä, että testikitin vasta-aineet reagoivat yhdisteiden kanssa, jotka ovat samankaltaisia kuin testillä haettu huumausaine. Tämän takia immunologisten testikittien valmistajilta on saatavissa ristireaktiotaulukoita, joissa kuvataan esimerkkejä aineista, jotka voivat aiheuttaa vääriä positiivisia tai negatiivisia tuloksia. (Saitman yms. 2014, 38(7); Mykkänen yms. 2015, 17; Gunnar. 2018a, viitattu 28.2.2020)

Kolmas väärien tulosten aiheuttaja on yksinkertaisesti liian pitkä aikaväli huumausaineiden käytöstä näytteenottoon ja testaukseen. Huumausaineiden havaitseminen ensivaiheen huumetestauksessa on sitä haastavampaa mitä kauemmin huumausaineiden käytöstä on aikaa. Jotkin huumeet ovat virtsan pikatestillä havaittavissa vain muutamia päiviä käytön jälkeen, toiset taas jopa useita viikkoja. Huumeiden pitoisuuksien väheneminen elimistöstä on hyvin ainekohtaista ja riippuu myös huumeidenkäyttäjästä. Suurkäyttäjällä huumausaineet ovat testein havaittavissa pidempään kuin esimerkiksi satunnaiskäyttäjällä. (Saitman ym. 2014, 38(7); Gunnar 2018b, viitattu 29.2.2020; Moeller ym. 2017, 776)

Tulosten tulkinta

Ensivaiheen huumetestien tuloksien luotettavan arvioinnin edellytys on käytettyjen tutkimusmenetelmien asiantuntemus, niin hyötyjen kuin haittojen osalta. Tuloksen tulkitsijan täytyy tietää eri menetelmien erot ja että huumausaineiden ensivaiheen testauksessa käytettävien testien spesifisyys ja sensitiivisyys vaihtelevat, mikä voi aiheuttaa eriäviä tuloksia. Joissain tapauksissa pikatestit saattavat myös ristireagoida joidenkin kemiallisten aineiden, kuten tiettyjen lääkkeiden kanssa, minkä takia niiden antama positiivinen tulos tulee aina varmentaa. Pikatestien positiivinen tulos ei siis välttämättä johdu aina huumausaineiden käytöstä. Ensivaiheen tuloksen testatulle voi kertoa huumetestaukseen perehdytetty sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilainen. (Moodi 3/2001, 111; Saitman ym. 2014, 38(7))

Primäärivaiheen huumetestauksen jälkeen näyte tulee lähettää huumetestauksiin erikoistuneeseen laboratorioon varmennettavaksi massaspektrometrisillä menetelmillä, jos pikatestillä saatu tulos on positiivinen. Ensivaiheen positiivinen tulos on tärkeää varmistaa, sillä se saattaa aiheuttaa testatulle henkilölle juridisia tai taloudellisia seurauksia. Myös negatiivinen näyte tulee lähettää varmennettavaksi, jos testatun epäillään olevan jonkin huumausaineen vaikutuksen alainen tai kun näytteestä saatu tulos jostain muusta syystä halutaan varmistaa. (Moodi 3/2001, 110-111, 113)

Varmistetun positiivisen tuloksen tulkitsee aina lääkäri, joka on perehtynyt huumausainetestaukseen ja osaa arvioida erilaisia mahdollisia syitä näytteen positiivisuuteen. Hän myös ilmoittaa varmistetun positiivisen tuloksen testatulle suullisesti sekä kirjallisesti. Negatiivisesta tuloksesta testatulle henkilölle ilmoittaa tutkimuslähetteen tehnyt terveydenhuollon toimintayksikkö. (A 7.4.2005/218)  

Käytetyt lähteet:

Finas, 2016. Akkreditointi. Viitattu 25.2.2020, https://www.finas.fi/akkreditointi/Sivut/default.aspx. 

Gunnar T. 2018a. Immunologisten huumetestien vääriä positiivia ja negatiivisia löydöksiä. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Päihdelääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2018. Viitattu 28.2.2020

Gunnar T. 2018b. Huumetestien aikarajoja (taulukko). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Päihdelääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2018. Viitattu 29.2.2020. 

Moeller, K. E. & Kissack, Julie C. & Atayee, Rabia S. - Lee, Kelly C. 2017. Clinical Interpretation of Urine Drug Tests: What Clinicians Need to Know About Urine Drug Screens. Mayo Clinic proceedings, 775-776. 

Moodi. 3/2001. Suositus huumetestauksen suorittamisesta, 110-111, 113. Labquality Oy:n huumausaineanalyttiikkatyöryhmä.

Mykkänen, S., Kuoppasalmi, K., Tissari, P., Henriksson, M. 2015. Suositus terveydenhoidollisesta huumetestauksesta - Asianmukaiset menettelytavat sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköille, 15, 17-18, 22-23. Helsinki: THL. (2015_005).

Saitman, A. & Park, Hyung-Doo - Fitzgerald, Robert L. 2014. False-Positive Interferences of Common Urine Drug Screen Immunoassays: A Review. Journal of analytical toxicology 38(7).

Sosiaali- ja Terveysministeriö. 2006. Huumausainetestaus työelämässä, 20-23. Sosiaali- ja Terveysministeriön julkaisuja 2006:2. Viitattu 7.3.2020, https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201504223268.

Valtioneuvoston asetus huumausainetestien tekemisestä 7.4.2005/218