Huumetestaus voidaan toteuttaa käyttämällä näytteenä virtsaa, verta, hikeä, hiuksia, sylkeä tai esimerkiksi kynsiä. Yleisimpiä näytetyyppejä ovat virtsa ja veri, sekä pikatestien luotettavuuden parantumisen ansiosta myös sylki. Eniten huumetestauksia tehdään kuitenkin virtsasta, sillä siitä voidaan määrittää sekä käytetyt huumeet että niiden aineenvaihdunnalliset tuotteet usein esimerkiksi verinäytettä tehokkaammin. Virtsan ensivaiheen huumetestauksessa tutkimuspaketeissa ja manipulaatiotestauksissa käytetään useimmiten immunologisia tekniikoita. Näillä testeillä saadut alustavat positiiviset tulokset varmistetaan kromatografismassaspektrometrisilla menetelmillä. Myös laajoissa huumaus- ja lääkeaineseulonnoissa sekä erinäisissä pitoisuusmäärityksissä hyödynnetään moderneja kromatografismassaspektrometrisia menetelmiä. (THL 2015b, viitattu 28.2.2020; Moeller, Kissack, Atayee, Lee. 2017, 775)

Huumetestaustutkimukset kuuluvat niihin laboratoriotutkimuksiin, joiden vaikutukset voivat yltää terveydenhuollollisten hoitotoimenpiteiden lisäksi myös juridisiin toimiin. Tämän takia tulosten luotettavuuden takaaminen on ehdottoman tärkeää. Huumetestausten tekemiseen osallistuvia ihmisiä koskemaan on säädetty useita lakeja ja heidän tulee noudattaa ennalta määrättyjä ohjeistuksia. Myös laboratorioiden toimintaa säädellään koko muun huumetestausprosessin ohella tulosten oikeellisuuden ja vertailtavuuden takaamiseksi. (Sosiaali- ja Terveysministeriö, 2006:2, 19-23, viitattu 4.3.2020; Mykkänen ym. 2015, 19; Moodi 3/2001, 101)

Testeillä etsityt huumeet 

Suomen laissa on määritelty, mitkä aineet, kasvit ja valmisteet luokitellaan huumausaineiksi (A. 28.8.2008/543). Huumausainetesteistä kattavimpia ovat laajat huume- ja lääkeaine tutkimukset kuten U-HuumL-O. Kyseinen tutkimus tehdään kromatografimassaspektrometrisellä menetelmällä ja se kattaa noin 300 erilaista huumausainetta ja lääkeainetta. Pikatesteillä tehtävät, yksinkertaisemmat immunologiset tutkimukset eivät useinkaan tunnista yhtä tiettyä ainetta, vaan aineryhmän, johon yksittäinen aine kuuluu. Tällaisia etsittyjä aineryhmiä ovat esimerkiksi opioidit, hallusinogeenit (kuten LSD ja stimulantit),  sekä amfetamiini ja sen johdannaiset. Lääkeaineista testeillä etsitään esimerkiksi opioidiriippuvuuden hoidossa käytettävää buprenorfinia. Vaikka huumausainetestit ovat kehittyneet, suurin osa muuntohuumeista ei pikatesteissä näy. (Gunnar 2018a, viitattu 15.2.2020 ; Fimlab 2017. Viitattu 15.2.2020; Mykkänen, Kuoppasalmi, Tissari, Henriksson. 2015, 21)

Huumeiden vaikutus ihmiseen ja elimistöön

Huumeiden käytöllä on paljon negatiivisia vaikutuksia ihmisen terveyteen. Huumeiden vaikutukset vaihtelevat suuresti, riippuen käyttäjästä, käytetystä aineesta, annoksesta ja sen hetkisestä muusta terveydentilasta. Huumeista johtuvat ongelmat voidaan jakaa kahteen ryhmään: käyttötavoista johtuviin ja käytetyistä aineista johtuviin. Käytetyistä aineista johtuvia ongelmia on sekä psyykkisiä että fyysisiä. Käytetään esimerkkinä kannabista, jonka käyttö on kasvussa. Esimerkkejä psyykkisistä oireista kannabiksen käyttöön liittyen ovat erilaiset sekavuustilat, aistiharhat, ahdistuneisuus ja harhaluulot. Kannabiksen aiheuttamia fyysisiä oireita voivat olla muun muassa väsymys, muistihäiriöt, suun limakalvohäiriöt ja keuhkotulehdukset. Myös sosiaalisia ongelmia voi aiheutua kannabiksen ja muiden huumeiden käytöstä. Työttömyys ja asunnottomuus on varsin yleistä päihdehuollon asiakkailla ja heidän koulutustasonsa on usein matala. Heidän sosiaalisessa tukiverkostossaan korostuu huumekulttuurin läsnäolo ja muusta yhteiskunnasta syrjäytyminen. Huumeiden aiheuttamat sekavuustilat voivat aiheuttaa väkivaltaista käytöstä, mikä pahentaa tilannetta entisestään. (Aalto, Niemelä, Alho, 2018, viitattu 3.3.2020 ; Varjonen, Tanhua, Forsell. 2014, 28-29, 105-106)

Huumeiden käyttötavoista johtuvat ongelmat ovat lähinnä fyysisiä. Suonensisäinen käyttö, erityisesti kontaminoituneilla välineillä, voi aiheuttaa esimerkiksi verisuonitukoksia, endokardiittia ja B- ja C-hepatiittia. Huumeiden polttaminen voi puolestaan johtaa keuhkotulehduksiin ja nuuskaaminen nenän väliseinän kuolioon, lisäksi molemmat vaikuttavat haitallisesti suun terveyteen. (Suomen Hammaslääkäriliitto, 2020, viitattu 4.3.2020; THL 2019c, viitattu 4.3.2020)

Käytetyt lähteet:

Aalto, M., Niemelä, S. & Alho H. 2018, Huume ja lääkeriippuvuudet. Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 3.3.2020, https://www.oppiportti.fi/op/hlr00152/do.

Fimlab.2018. Huume- ja lääkeaineseulonta, laaja, virtsa. Viitattu 15.2.2020. https://fimlab.fi/tutkimus/huume-ja-laakeainetutkimus-laaja-virtsa 

Gunnar T. 2018a. Immunologisten huumetestien vääriä positiivia ja negatiivisia löydöksiä. Käypä hoito-suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Päihdelääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2018. Saatavilla Internetissä: www.käypähoito.fi. Viitattu 15.2.2020.

Moeller, K. E. & Kissack, Julie C. & Atayee, Rabia S. - Lee, Kelly C. 2017. Clinical Interpretation of Urine Drug Tests: What Clinicians Need to Know About Urine Drug Screens. Mayo Clinic proceedings 92(5), 774-796.  https://www.mayoclinicproceedings.org/article/S0025-6196(16)30825-4/fulltext

Moodi. 3/2001. Suositus huumetestauksen suorittamisesta, 101. Labquality Oy:n huumausaineanalyttiikkatyöryhmä. 

Mykkänen, S., Kuoppasalmi, K., Tissari, P., Henriksson, M. 2015. Suositus terveydenhoidollisesta huumetestauksesta - Asianmukaiset menettelytavat sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköille, 19, 21. Helsinki: THL. (2015_005).

Sosiaali- ja Terveysministeriö. 2006:2. Huumausainetestaus työelämässä, 19-23. Sosiaali- ja Terveysministeriön julkaisuja. Viitattu 4.3.2020. 

Suomen Hammaslääkäriliitto. 2020. Huumeet ja suunterveys. Viitattu 4.3.2020, https://www.hammaslaakariliitto.fi/fi/suunterveys/yleistietoa-suunterveydesta/tupakka-alkoholi-ja-suu/huumeet-ja-suu#.XnI1R6gzZPY

THL. 2015b. Ohjeita huumetestaukseen työelämässä: kuvaus näytteenotosta sekä veri- ja virtsanäytteen keräys- ja lähetysohjeet. Viitattu 28.2.2020, https://thl.fi/documents/10531/998733/Ohje_tyoelaman_huumetestaus_2015_fi_oikeustoksikologia.pdf/d2752f20-59dc-4428-9cc0-2d03c8ee74d8.

THL. 2019c. Päihdehaitat käyttäjälle, läheisille ja yhteiskunnalle. Viitattu 4.3.2020. https://thl.fi/fi/web/alkoholi-tupakka-ja-riippuvuudet/paihdehoito/paihdehaitat-kayttajalle-laheisille-ja-yhteiskunnalle

Valtioneuvoston asetus huumausaineina pidettävistä aineista, valmisteista ja kasveista 543/2008.

Varjonen, V., Tanhua, H., Forsell, M. 2014. Huumetilanne Suomessa 2013, 28-29, 105-106. Helsinki: THL. (2014_005).