TILAT JA VALVOMINEN

Huumetestauksessa on otettava huomioon myös tila, jossa testaus suoritetaan. Näytteenottotilat tulee suunnitella niin, että näytteiden manipulointi voidaan ennaltaehkäistä.  Sosiaali- ja terveysministeriön julkaiseman ohjeistuksen "Huumetestaus työelämässä", mukaan näytteenoton tulee tapahtua valvotusti, mutta kuitenkaan testattavan yksityisyydensuojaa rikkomatta. Näytteenottajana ja valvojana voivat toimia valtioneuvoston asetuksen 5§:n perusteella terveydenhuollon ammattilaiset. Virtsanäytteen kelpoisuutta voidaan arvioida näytteen ulkonäön, pH:n, kreatiniinipitoisuuden ja esimerkiksi lämpötilan mittaamisella. Lisäksi on saatavilla erilaisia kaupallisia manipuloinnin osoitukseen käytettäviä liuskoja ja reagensseja. (Sosiaali- ja Terveysministeriö, 2006:2, 18; Moodi 3/2001, 103-106)

Terveydenhuollollinen huumetestaus virtsasta voidaan suorittaa joko valvotusti tai normaalinäytteenottona. Näytteenoton valvomisen tarve tulee harkita tapauskohtaisesti, riippuen huumetestauksen mahdollisesti antamasta, positiivisen tuloksen merkityksellisyydestä testattavalle. Valvomisen tarve on yleensä kirjattuna testattavan tutkimuslähetteeseen, yhdessä muiden näytteenottoon liittyvien tietojen, kuten henkilöllisyystietojen, näytteenlaadun ja lääkityksen kanssa. Näytteenottajalla tulee olla riittävä ja dokumentoitu perehdytys huumetestaukseen liittyvään näytteenottoon. Näytteenottaja valvoo näytteenottoa niin, että hän voi varmistua siitä, ettei näytettä ole voitu manipuloida. (Ikonen-Toivanen, Rytkönen, Liimatainen, Rowe, Saarimies. 2018, 1-2, viitattu 1.3.2020; Mykkänen, Kuoppasalmi, Tissari, Henriksson, 2015, 22)

Näytteenottajan tehtävä on tehdä kokonaisarvio näytteenotosta ja arvioida oliko se uskottava vai epäilyttävä. Valvonta järjestetään käytännössä esimerkiksi oven välistä, sermin takaa, peilin avulla tai kameran välityksellä, kuitenkin niin, ettei testattavaan ole suoraa katsekontaktia, jotta taataan yksilön intimiteettisuoja. Valvoja tulee sijoittaa turvallisesti tilaan tai sen ulkopuolelle. WC-istuimen vesi värjätään esimerkiksi siniseksi. WC-istuin voi myös olla sellainen, jossa ei ole vesi säiliötä ollenkaan. Tilassa ei saa olla kemikaaleja tai muita aineita, millä voi väärentää näytettä. Tilan valaistuksen tulisi olla hyvä, eikä tilassa saisi olla mitään irrotettavaa irtaimistoa, kuten lamppua, työturvallisuuden varmistamiseksi. (Moodi 3/2001, 104; Ikonen-Toivanen ym. 2018, 2, viitattu 1.3.2020; THL 2015b, viitattu 1.3.2020)

Käytetyt lähteet:

Ikonen-Toivanen J., Rytkönen J., Liimatainen S., Rowe O., Saarimies J., Rytkönen J. 2018. Nordlab. Valvottu virtsanäytteenanto terveydenhoidollista huumetestausta varten, 1-2. Viitattu 1.3.2020, https://www.nordlab.fi/sites/default/files/valvottu_virtsanaytteenanto_terveydenhoidollista_huumetestausta_varten.pdf.

Moodi. 3/2001. Suositus huumetestauksen suorittamisesta, 103-106. Labquality Oy:n huumausaineanalyttiikkatyöryhmä. 

Mykkänen, S., Kuoppasalmi K., Tissari P., Henriksson, M. 2015. Suositus terveydenhoidollisesta huumetestauksesta - Asianmukaiset menettelytavat sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköille, 22. Helsinki: THL. (2015_005).

Sosiaali- ja Terveysministeriö. 2006. Huumausainetestaus työelämässä, 18. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2006:2. Viitattu 2.2.2020, https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201504223268.

THL. 2015b. Ohjeita huumetestaukseen työelämässä: kuvaus näytteenotosta sekä veri- ja virtsanäytteen keräys- ja lähetysohjeet. Viitattu 1.3.2020, https://thl.fi/documents/10531/998733/Ohje_tyoelaman_huumetestaus_2015_fi_oikeustoksikologia.pdf/d2752f20-59dc-4428-9cc0-2d03c8ee74d8.

Valtioneuvoston asetus huumausainetestien tekemisestä 7.4.2005/218, 5§.