PERUSTELUT HUUMETESTAUKSELLE

Huumeongelmat ovat maailmanlaajuisesti kasvava huolenaihe, joka on herättänyt kiinnostusta huumetestien tekemiseen ja niiden kehittämiseen terveydenhuollossa. Huumetestauksen tutkimuspyyntöjen syynä ovat nykypäivänä yleensä muut kuin sairaanhoidolliset perusteet. Testauksien avulla varmistetaan tai poissuljetaan huumeiden osallisuus esimerkiksi vieroitushoidoissa, työympäristössä tai kouluterveydenhuollossa. Huumetestaukset poikkeavat muusta laboratorioanalytiikasta juurikin kysymyksenasettelun, mutta myöskin preanalytiikan ja analytiikan saralla. Huumetestausta voidaan suorittaa potilaan hoidon osana, jolloin se on terveydenhoidollista tai kliinistä testausta tai sitten joistakin muista syistä kuin terveydenhoidollisista syistä. Näitä syitä ovat esimerkiksi valvonnallinen testaus selviteltäessä huumausaineiden osallisuutta liikenteessä tai työpaikalla. (Mykkänen, Kuoppasalmi, Tissari & Henriksson 2015, 11; Bluth & Pincus 2016, 603-634; Moodi 3/2001, 100)

Huumeiden aiheuttama riippuvuus edesauttaa merkittävien uhkien syntymistä sekä psyykkiselle että fyysiselle terveydelle. Huumeongelmiin liittyvät näiden terveysuhkien lisäksi myös sosiaaliset ja mielenterveydelliset vaikeudet. Terveydenhuoltolain mukainen hoitotakuu eli kiireettömän hoitoon pääsyn kriteerit täyttyvät myös huumetestauksen osalta esimerkiksi korvaushoitoihin pääsemisessä tai laitoksellisessa päihdekuntoutuksessa. (Huumeongelmaisen hoito: Käypä hoito -suositus, 2018)

Huumeiden käyttö ja kokeilut lisääntyivät selkeästi 1990-luvulla ja siihen liittyviin asioihin alettiin kiinnittämään huomiota valtakunnallisesti vuosikymmenen loppupuolella. 2000-luvulla huumeiden käytön trendi alkoi hiipua ja huumeisiin liittyvät ongelmat ovat pysyneet jotakuinkin vakaina viime vuosina. Suomessa eniten käytetty huume on kannabis, jonka käyttöaste on lisääntymään päin. Vuonna 2014 toteutettiin 15-69 vuotiaille väestökysely, jossa selvisi  että 13% naisista ja 20% miehistä olivat kokeilleet kannabista. Suomalaisista kokaiinia oli kyselyn mukaan kokeillut 1,5% ja amfetamiinia 2,1%. Vuonna 2012 opioidien ja amfetamiinien ongelmakäyttöä arvioitiin rekisteritutkimuksella. Opioideista "muita opioideja" oli kokeillut 1%, opioidipohjaista buprenorfiinia 0,8% ja heroiinia 0,4%. Tutkimuksessa todettiin, että Suomessa oli yli 18 000 ongelmakäyttäjää, joista lähes puolet olivat 25-34-vuotiaita. Huumetestaus ja testien kehittäminen on tärkeää erilaisten muuntohuumeiden ja nykyaikaisen huumetestauksen ulkopuolelle jäävien huumeiden käytön lisääntymisen takia.(Dasgupta 2017, 168-186; Varjonen, Tanhua & Forsell 2014, 28-29; Lyytimäki 2014, 498, 503; Virtanen 2003)

Suomessa huumausaineiden käyttö on laitonta ja näin ollen esimerkiksi huumeiden tuotanto, valmistus, tuonti, vienti, kuljetus, kauttakuljetus, jakelu, kauppa, käsittely, hallussapito ja käyttö on laissa kielletty. (THL 2020, viitattu 1.2.2020) Huumetestien tarkoituksena onkin usein selvittää, onko testattava huumeiden vaikutuksen alaisena.  

Onnettomuudet, sekavuustilat ja rikollisuus

Onnettomuustilanteissa huumetesteillä pyritään selvittämään, oliko esimerkiksi onnettomuuden aiheuttanut päihteiden alaisena, voivatko onnettomuuteen joutuneen oireet johtua huumausaineista tai oliko huumeilla mahdollisesti muuta osuutta onnettomuuteen tai esimerkiksi työtapaturmaan. Positiivinen varmistettu huumetesti voi aiheuttaa rikosoikeudellisia toimenpiteitä, syytteiden nostoa tai jopa vankeutta onnettomuuden aiheuttajalle. Huumeisiin liittyviä kuolemia oli vuonna 2018 jopa 4,7 jokaista 100 000 asukasta kohden. Huumekuolleisuus on Suomessa muiden Pohjoismaiden tavoin korkeampaa kuin muualla Euroopassa. Yleisimmät huumausainekuolemat ovat tapaturmaisia moniainemyrkytyksiä, mutta myös huumeiden pitkäaikaiskäyttöön liittyviä kuolemia ja huumeilla tehtyjä itsemurhia on verrattain paljon. (SVT 2018, viitattu 30.1.2020; Moodi 3/2001, 101)

Huumetestausta voidaan hyödyntää päivystyksellisissä tilanteissa, kun potilaan hengen ja terveyden säilyttämiseksi halutaan selvittää, johtuvatko potilaan oireet, kuten sekavuustila, huumausaineista. Tajunnantilaltaan alentuneelle potilaalle huumetesti voidaan tällöin suorittaa ilman potilaan suostumusta. Sekavan potilaan lääkehoidon turvallinen suunnitteleminen kuuluu päivystyksellisiin tilanteisiin. (Mykkänen ym. 2015, 15, 22)

Rikollisuuden eri vakavuusasteet liittyvät usein huumeiden käyttäjien arkeen. Erityisesti päihdeongelmaisilla nuorilla miehillä rikollisuus on osana heidän elämäänsä. Rikosseuraamuslaitoksen tutkimuksen mukaan  päihdehoitoon hakeutuneilla miehillä oli yleisemmin merkintä vankitietojärjestelmässä kuin päihdehoitoon hakeutuneilla naisilla. Päihdehoitoon hakeutuneita naisia oli myös merkittävästi vähemmän, vain noin kolmasosa potilaista. Useimmilla miehistä löytyi merkinnät vankitietojärjestelmästä jo ennen ensimmäisiä päihdehoitojaksoja. Naisilla päihdehoitoa oli saatu keskimäärin vuosi ennen ensimmäistä vankitietojärjestelmän merkintää. Tutkimustuloksissa merkittävää on siis huomata, että naisten kohdalla hoitoon oli kuitenkin hakeuduttu jo ennen merkintöjä vankitietojärjestelmässä. Hoitojärjestelmän kehittäminen voisi siis ehkäistä tulevien rikosten syntyä, jos huumeiden käyttäjien hoitopyyntöihin vastattaisiin paremmin. (Rikosseuraamuslaitos 2016, 54, 92, 121, 140, viitattu 12.2.2020) Pelkona on myös, että rangaistuksen pelkääminen voi haitata tai estää päihdeongelmaisten hoitoon hakeutumista (THL 2020, viitattu 5.2.2020).

Ammattikunnat ja työpaikkatestaus

Eri ammattikuntien huumetestauksissa näkyy eroja ammattikuntien koulutuksen tasossa, työn vaativuudessa ja sen luonteessa. Korkeasti koulutetuissa ammateissa harvemmin suoritetaan huumetestauksia, kun taas miesvaltaisissa matalammin koulutetuissa ammateissa huumetestauksia suoritetaan useammin. Korkean riskin ammatinharjoittajat, kuten lentäjät tai torninosturinkuljettajat, ovat usein huumetestauksien alaisuudessa. Huumetestauksella voidaan todistaa henkilön soveltuvuutta työhön, jossa vaaditaan päihteetöntä henkilökuntaa. (Moodi 3/2001, 100-101, 103; Health Services Research 2007, viitattu 2.2.2020) 

Työterveyshuoltolain nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa (218/2005) huumetestien tekemisestä on säädetty huumausainetestien ottamisesta, analysoinnista, testitulosten tulkinnasta ja muihin käytännön asioihin liittyvistä seikoista. Asetuksen tarkoituksena onkin varmistaa työpaikkatestauksen toteutus hyvän työterveyshuoltokäytännön ja laboratorioiden laatustandardien vaatimalla tavalla, unohtamatta testattavan yksilönsuojaa ja perusoikeuksia.  THL on antanut ohjeistuksen työpaikalla tehtävää huumetestausta varten. Ohjeen mukaan, testattava esittää hänelle annetun tutkimuslähetteen näytteenottajalle, ja näytteenottajan tehtävä on varmistaa testattavan henkilöllisyys. Näytteenottotiloihin tulee olla pääsy vain asianomaisilla henkilöillä. Näytteenottajana toimii vain tehtävään perehdytyksen saanut terveydenhuollon ammattihenkilö. Näytteenottaja täydentää omalta osaltaan tutkimuslähetelomakkeen ja testattava allekirjoittaa siihen suostumuksensa ja vahvistaa antaneensa näytteen. Lisäksi testattava vahvistaa kirjallisesti, että hän on seurannut ja vahvistanut näytteen jaon, putkien sinetöinnin  ja lomakkeiden sekä putkien yhtäläisyyden. (THL 2015b, viitattu 6.2.2020; Sosiaali- ja Terveysministeriö 2006:2, 12, 14-15, viitattu 1.2.2020)

Korvaus- ja katkaisuhoidot

Huumetesteissä näkyvät myös korvaus- ja katkaisuhoidoissa käytettävät lääkeaineet. Korvaushoitoja käytetään, koska huumausaineiden käytön lopettamisesta johtuvat vieroitusoireet voivat aiheuttaa hengenvaaraa, jolloin vaikea-asteisessa vieroituksen vaiheessa oleva henkilö saattaa olla vaarallinen ja aggressiivinen itselleen tai toisille. Vuonna 2015 kaikkien huumehoidossa olevien asiakkaiden keski-ikä oli 31,5 vuotta ja ikämediaani 31 vuotta. Jopa 76 prosentilla huumehoidossa olevilla oli opioidien viimeaikaista päihdekäyttöä tai opioidiriippuvuus. Opioidien vieroitusoireita on mahdollista lievittää tehokkaasti lääkehoidoilla, mikä on hyvin ongelmakäyttäjien ja hoitohenkilökunnan tiedossa, joten opioidikorvaushoidoissa on tilastollisesti paljon huumehoidollisia asiakkaita. Opiaattivieroitusoireyhtymä on epämiellyttävää, muttei hengenvaarallista, joten lääkityksen tarkoituksena onkin vain lievittää oireita. Joidenkin korvaushoitojen edellytyksenä on potilaan vahva motivaatio, toimiva sosiaalinen tukiverkosto ja irtaantuminen käyttäjäverkostosta. Opioidiriippuvuuden korvaushoitoa säätelee Sosiaali- ja Terveysministeriön asetus 33/2008. (Huttunen 2017, viitattu 3.2.2020; THL 2015a, viitattu 8.2.2020)

Opioidien lisäksi nousevassa määrin stimulantit ovat ensisijainen ongelmapäihde 15 prosentille THL:n tilastojen mukaan vuonna 2015. Stimulanteilla tarkoitetaan pääasiassa amfetamiineja. Amfetamiinit aiheuttavat voimakkaita vieroitusoireita, mitkä ovat hoidettavissa lääkkeillä sairaalaolosuhteissa. Kokaiinia taas käytetään huomattavasti vähemmän ja se onkin harvoin päihdehoitoon hakeutumisen syynä. Vaikka ekstaasin käyttö oli kokaiinia suositumpaa tilastoissa, eivät stimulantit yleisesti ottaen aiheuta korvaushoitoihin hakeutumista. Uni- ja rauhoittavien lääkeaineiden käyttö rajoittuu lähes pelkästään bentsodiatsepiinien väärinkäyttöön, mutta harvempi hakeutuu korvaushoitoihin niiden tai esimerkiksi kannabiksen takia, vaikka se onkin Suomessa eniten käytetty huume. (THL 2015a, viitattu 8.2.2020; Huttunen 2017, viitattu 3.2.2020)

Lapset ja nuoret

Lasten ja nuorten päihteiden käyttöön puuttumista säätelee esimerkiksi lastensuojelulaki, jossa säädetään, että lapsi on huostaanotettava, jos lapsi vaarantaa vakavasti terveyttään tai kehitystään käyttämällä päihteitä tai jos puutteet lapsen huolenpidossa uhkaavat vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä (L 13.4.2007/417, 40 §). THL:n tutkimuksen 2015 otannassa huumehoidon täysikäisistä asiakkaista jopa 41 prosentilla oli vähintään yksi lapsi. Päihteidenkäyttäjistä, joilla oli alle kouluikäisiä lapsia, noin 80 prosenttia oli lastensuojelun tukitoimien piiriin kuuluvia, mutta jo kouluikäisten lasten vanhemmista siihen kuului vain 58 prosenttia. Alaikäisistä päihdehuumehoidon asiakkaista jopa 89 prosenttia oli lastensuojelun asiakkaita. Alaikäiseen lapseen voidaan kohdistaa lastensuojelulain (417/2007) 66 §:n mukaisesti henkilönkatsastus ja huumetestin suorittaminen lastensuojelutoimena, jos tämän epäillään käyttäneen päihteitä. Ongelmakäyttäjien lapsilla on suuri riski saada useita negatiivisia vaikutuksia, kuten sosiaalisia, henkisiä ja käyttäytymiseen liittyviä sopeutumisongelmia. Tämän lisäksi lapsilla voi tulla vaikeuksia kognitiivisessa ja akateemisessa kehityksessä. Huumeet aiheuttavat riippuvuuden ja terveysriskien lisäksi syrjäytymistä ja sosiaalisia ongelmia. Huumeiden käytön ehkäisemiseksi lasten ja nuorten osalta on puhuttu koulussa tehtävien huumetestien tarpeellisuudesta.  Lapsista ja nuorista 22 prosenttia ohjautui päihdehoitoon lastensuojelun kautta, mutta saman verran ohjautui sinne muun terveydenhuollon kautta. Tästä syystä terveydenhuollossa huumetestausten tekeminen ja niiden tulosten oikeellinen tulkitseminen nopeallakin aikataululla on tärkeää. (THL 2015b, viitattu 1.3.2020; Sosiaali- ja Terveysministeriö 2002:2, 26,  viitattu 28.2.2020; Solis, Shadur, Burns, Hussong 2012, viitattu 6.3.2020)

Raskausaikana päihteidenkäyttöä neuvotaan välttämään, mutta myös korvaushoitoihin voidaan ryhtyä, jos huumeiden käyttöä ei saada lopetettua odotusajaksi. Vaikkakin korvaushoidoissa käytettävät lääkkeet eivät tunnetusti aiheuta sikiölle vaaraa, voi syntyneellä lapsella olla riippuvuus ja näin ollen myös vieroitusoireita korvaushoitolääkkeistä. Huumeiden käyttö raskauden ja imetyksen aikana voi aiheuttaa vakavaa vaaraa lapselle. Sikiön aivot voivat kehittyä hitaammin, paino ei nouse, päänympäryksen kasvu hidastuu, sydämessä voi olla epämuodostumia ja kehityshäiriöitä, hapen saanti heikkenee, sikiökuoleman riski kasvaa, istukka voi irrota ennenaikaisesti ja vaikkei sikiölle ilmaantuisikaan oireita, voi oireet ilmetä vielä viikkoja syntymänkin jälkeen. Huumeille altistuneelle lapselle pitää järjestää terveydenhuollossa ja lastensuojelussa seurantaa ongelmien varalle. Raskaana olevasta huumeita käyttävästä vanhemmasta tehdään ennakollinen lastensuojeluilmoitus, kuten tehdään lapsen syntymän jälkeen altistuneesta lapsestakin.  Moniammatillisen tiimin tiiviin seurannan tuloksena ja ohjeistuksen jakamisella pyritään ehkäisemään lapselle aiheutuvat vanhempien huumeiden käytön haitat ja vaarat. (Strengell, Vahtola & Tammela 2005, 392-399, viitattu 10.3.2020; Jansson & Velez 2011, 5-12; THL 2019e, viitattu 29.2.2020; L 13.4.2007/417)

Käytetyt lähteet:

Bluth M., Pincus M.. 2016. Narcotic Analgesics and Common Drugs of Abuse: Clinical Correlations and Laboratory Assessment, 603-634. Clinics in Laboratory Medicine. 

Dasgupta, A. 2017. Chapter Five - Challenges in Laboratory Detection of Unusual Substance Abuse: Issues with Magic Mushroom, Peyote Cactus, Khat, and Solvent Abuse. Elsevier. Advances in Clinical Chemistry (78): 168-186.

Health Services Research. 2007 Apr 42(2): 795-810. Workplace Drug Testing and Worker Drug Use. Viitattu 2.2.2020, https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1955359/. 

Huttunen M., 2017. Huumeiden käytön vieroitushoito. Terveyskirjasto, Duodecim. Viitattu 3.2.2020, https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam00090#s1 

Huumeongelmaisen hoito. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Päihdelääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2018.  

Jansson L. & Velez M. Infants of drug-dependent mothers. Pediatr Rev 2011 ;32: 5-12.

Lastensuojelulaki 13.4.2007/417, 40§, 66§ 

Lyytimäki, J. 2014. Amfetamiinien ja opioidien ongelmakäytön yleisyys Suomessa 2012, 498, 503.

Moodi. 3/2001. Suositus huumetestauksen suorittamisesta, 100-101, 103. Labquality Oy:n huumausaineanalyttiikkatyöryhmä.

Mykkänen, S., Kuoppasalmi K., Tissari P., Henriksson, M. 2015. Suositus terveydenhoidollisesta huumetestauksesta - Asianmukaiset menettelytavat sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköille, 11, 15, 22. Helsinki: THL. (2015_005). 

Rikosseuraamuslaitos. 2016. Päihdehuoltoon hakeutuneiden rikollisuus. Rekisteri- ja hoitotietoihin perustuva seurantatutkimus vankeusrangaistukseen tuomituista päihdehoidon asiakkaista, 54, 92, 121, 140. Viitattu 12.2.2020, https://www.rikosseuraamus.fi/material/attachments/rise/julkaisut-risenjulkaisusarja/YpkSA2YG1/RISE_paihdehuoltoon_hakeutuneiden_rikollisuus_verkko.pdf.

Solis J., Shadur J., Burns A., Hussong A. 2012. Understanding the Diverse Needs of Children whose Parents Abuse Substances, viitattu 6.3.2020. 

Sosiaali- ja Terveysministeriö. 2002:2. Huumausainetestien käyttöä selvittäneen työryhmän muistio, 26. Viitattu 28.2.2020, https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/70412/TRM200202.pdf?sequence=1&isAllowed=y.

Sosiaali- ja Terveysministeriö. 2006. Huumausainetestaus työelämässä. Sosiaali- ja Terveysministeriön julkaisuja 2006:2, 12, 14-15. Viitattu 1.2.2020, https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201504223268.

Strengell P, Vahtola M, Tammela O ym. Raskauden aikainen buprenorfiinihoito - riskit ja hyöty punnittava tarkkaan. Duodecim 2005; 121: 392-399. Viitattu 10.3.2020, https://www.ebm-guidelines.com/xmedia/duo/duo94819.pdf

SVT. 2018. Suomen virallinen tilasto (SVT): Kuolemansyyt. ISSN=1799-5051. 2018. Helsinki: Tilastokeskus. Viitattu 30.1.2020, https://www.stat.fi/til/ksyyt/2018/ksyyt_2018_2019-12-16_tie_001_fi.html.

THL. 2015a. Päihdehuollon huumeasiakkaat 2015. Helsinki: THL. Viitattu 1.3.2020, https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2016091423718 

THL. 2015b. Ohjeita huumetestaukseen työelämässä: kuvaus näytteenotosta sekä veri- ja virtsanäytteen keräys- ja lähetysohjeet. Viitattu 1.3.2020, https://thl.fi/documents/10531/998733/Ohje_tyoelaman_huumetestaus_2015_fi_oikeustoksikologia.pdf/d2752f20-59dc-4428-9cc0-2d03c8ee74d8.

THL. 2019e. Vanhempien huumeidenkäyttö. Viitattu 29.2.2020, https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/peruspalvelut/aitiys_ja_lastenneuvola/paihdetyo-neuvolassa/vanhempien-huumeiden-kaytto.

THL. 2020. Huumausaineiden laillisuus ja käytön rangaistavuus. Viitattu 5.2.2020, https://thl.fi/fi/web/alkoholi-tupakka-ja-riippuvuudet/huumeet/huumausainepolitiikka/huumausaineiden-laillisuus-ja-kayton-rangaistavuus.

Valtioneuvoston asetus huumausainetestien tekemisestä 7.4.2005/218 

Varjonen, V., Tanhua, H., Forsell, M. 2014. Huumetilanne Suomessa 2013, 28-29. Helsinki: THL. (2014_005).

Virtanen A. 2003. Stakes. Suomen huumausaineiden seurantakeskuksen kansallinen raportti EMCDDA:lle: Huumausainetilanne Suomessa 2002.