Pikatestit

Ensivaiheen huumetestaus tehdään yleensä virtsasta tai syljestä. Virtsasta huumausaineet ovat todettavissa pidemmän aikaa kuin syljestä ja tulos on luotettavampi. Pikatestien menetelmäperiaate on yleensä immunologinen eli testit perustuvat spesifisen vasta-aineen reaktioon tietyn näytteestä etsityn aineen kanssa. (Mykkänen, Kuoppasalmi, Tissari, Henriksson. 2015, 17; Moeller ym, 2017, 775; Casolin 2016: 40: 479-485)

Pikatestien käytölle sosiaali- ja terveydenhuollossa pitäisi aina olla jokin peruste. Niitä on tarkoituksenmukaista käyttää vain silloin kun tulos tarvitaan nopeasti. Pikatestit ovat vakiinnuttaneet paikkansa päihdepotilaan hoidon tukena ja kiireellisissä päivystystilanteissa. Pikatestejä taudinmääritykseen tai hoitopäätösten tekoon käytettäessä tulee varmistaa, että testit ovat CE-merkittyjä eli ne täyttävät in vitro- diagnostiikan laitteille asetetut vaatimukset. Pikatestit ovat aina kuitenkin seulontatestejä, eli niiden antama tulos ei yksistään riitä hoitopäätöksen tekoon tai juridisiin toimiin, vaan ne on aina varmennettava. (Mykkänen ym. 2015, 20) 

Automaattisilla analysaattoreilla tehtävät tutkimukset

Pikatestien lisäksi ensivaiheen huumetestaus voidaan suorittaa automaattisen analysaattorin avulla. Tällöinkin kyseessä on immunologinen testimenetelmä. Analysaattorilla tehtävällä immunologisella tutkimuksella voidaan varmistaa näytteen laatu ensivaiheen huumetestauksen yhteydessä. Näytteen tulee sisältää ainakin kreatiniinia ja sen pH tulee olla >3 mutta <11. Saman immunologisen testimenetelmän takia automaattisella analysaattorilla ei voida kuitenkaan varmentaa pikatestien tuloksia. (Mykkänen ym. 2015, 17-18; Sosiaali- ja Terveysministeriö, 2006:2, 24-25, viitattu 4.3.2020; Moeller yms. 2017, 775)

Varmennetutkimukset tehdään automaattisilla analysaattoreilla, mutta tällöin menetelmänä käytetään kromatografismassaspektrometristä analyysiä tai muuta vastaavaa, yhtä luotettavaa menetelmää. Massaspektrometristä menetelmää voidaan käyttää kahdella eri tavalla identifioimaan näytteen sisältämiä aineita, joko kohdeioniseurantana tai kokonaisioniseurantana. (Sosiaali- ja Terveysministeriö, 2006:2, 21, viitattu 4.3.2020)

Käytetyt lähteet:

Casolin, A. Comparison of Urine and Oral Fluid for Workplace Drug Testing. J Anal Toxicol 2016, 40:479-85.

Moeller, K. E. & Kissack, Julie C. & Atayee, Rabia S. - Lee, Kelly C. 2017. Clinical Interpretation of Urine Drug Tests: What Clinicians Need to Know About Urine Drug Screens. Mayo Clinic proceedings 92(5), 775.

Mykkänen, S., Kuoppasalmi, K., Tissari, P., Henriksson, M. 2015. Suositus terveydenhoidollisesta huumetestauksesta - Asianmukaiset menettelytavat sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköille, 17-18, 20. Helsinki: THL. (2015_005).

Sosiaali- ja Terveysministeriö. 2006. Huumausainetestaus työelämässä, 21, 24-25. Sosiaali- ja Terveysministeriön julkaisuja 2006:2. Viitattu 4.3.2020, https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201504223268.