NÄYTTEENOTTO

Terveydenhoidollinen huumetestaus suoritetaan useimmiten kaksivaiheisena niin, että ensin tehdään nopea, mutta epävarmempi ensivaiheen huumeseulontatesti, josta positiiviset tulokset varmistetaan luotettavammalla varmistusanalyysilla. Jokaisen huumetestejä suorittavan toimintayksikön pitää arvioida ja tunnistaa ensivaiheen testien ja muutenkin huumetestaukseen liittyvät riskit ja huolehtia omavalvonnasta, laadunhallinnasta ja potilasturvallisuudesta vaaditulla tavalla. Huumetestejä tekevän ammattilaisen tulee ymmärtää, miksi huumetestejä tehdään ja miksi näytteenottoa valvotaan. Hänen tulee osata valvoa näytteenottoa ja käsitellä testattavaa henkilöä oikein, sekä pystyä suorittamaan annetut lisätehtävät asianmukaisesti. Testattavalle kerrotaan testauksesta asiaan kuuluvalla tavalla ja  testattavan henkilön suostumus kirjataan ylös.  Testattavan henkilöllisyys on varmistettava huolellisesti. Analytiikan suorittaminen asianmukaisesti on kriittisen tärkeää ja positiivisen ensivaiheen huumeseulonnan tulos varmistetaan aina vain akkreditoidussa tutkimuslaboratoriossa. Huumetestin tarkoituksen ja kysymyksen asettelun perusteella valitaan, tarvitseeko näyte ottaa valvotusti tai suorittaa muita erityisvaatimuksia koskien näytteenottoa. Valvottu näytteenotto tarvitsee asianmukaiset tilat, jotta virtsanäytteenoton valvominen on mahdollista.  (Mykkänen, Kuoppasalmi, Tissari & Henriksson. 2015, 17,22-23; Beck, Carlsson, Tusic, Olsson, Franzen & Hulten 2014, 74(8), 681-686; Moodi 3/2001, 100-101, 103)

Suomessa laissa määrätään huumetestien suorittamisesta hyvän työterveyshuoltokäytännön ja laboratorioiden laatustandardien mukaisesti. Laki määrää myös, että testattavan henkilökohtainen koskemattomuus ja yksilönsuoja ja muut perusoikeudet otetaan huomioon.  Valtioneuvoston asetuksessa huumausainetestien tekemisestä kohdassa 4 § määritetään, että huumausainetestiin tutkimuslähetteen antaa lääkäri tai testaukseen perehtynyt terveydenhoitaja. Lähetteessä on tyypillisesti kysymyksenasettelun lisäksi ainakin testattavan nimi, henkilötunnus, näytteen laatu, näytteenottopäivämäärä ja kellonaika, näytteen valvottavuus tai valvomattomuus, testattavan lääkitystiedot ja muita oleellisia tietoja näytteenottoa varten. Lisäksi lähete sisältää tiedot testattavan henkilön  informoinnista ja tämän suostumuksesta. Toisen vaiheen näytteenotto ja näytteen käsittely suoritetaan luotettavalla tavalla, jolloin eri testattavien näytteet eivät voi sekoittua, näyte ei voi kontaminoitua, eikä näytettä voi väärentää tai manipuloida. Näyte jaetaan A- ja B-näytteisiin ja näytteet merkitään tunnistetiedoin ja sinetöidään ennen toimittamista laboratorioon. Kun näyte A tutkitaan laboratoriossa, näyte B pidetään sinetöitynä, jotta testattava voi halutessaan pyytää uusinta-analyysiä. (A 7.4.2005/218, 4§-6§; Mykkänen ym. 2015, 22 )

Jokainen valvotuissakin olosuhteissa annettu virtsanäyte on hyvä tutkia heti virtsanäytteenoton jälkeen. Suositeltavaa on tutkia ainakin näytteen lämpötila, ulkonäkö, pH, kreatiniini ja ominaispaino, jotta voidaan varmistua siitä, että näytettä ei ole manipuloitu näytteenoton aikana. Lämpötila tulisi tutkia jo ennen näytteen jakamista A ja B putkiin.  Eri laboratorioiden ja näytteenottoa suorittavien toimipisteiden välillä on erilaiset ohjeistukset näytteenoton, säilytyksen ja lähetyksen osalta, niiltä osin mitä laki ei jo valmiiksi määrää. Pääsääntöisesti virtsanäytteet säilyvät jääkaappilämpötilassa noin neljä viikkoa ja pakastettuna useita kuukausia. Säilytyksen ja kuljetuksen aikana täytyy huolehtia siitä, ettei näytteiden jäljitettävyys voi katketa missään vaiheessa ja että näytteet säilyvät koskemattomina ja sinetöityinä. (Mykkänen yms. 2015, 17; Moodi 3/2001, 104-106)

Käytetyt lähteet:

Beck, O. & Carlsson, Sten & Tusic, Marinela & Olsson, Robert & Franzen, Lisa - Hulten, Peter 2014. Laboratory and clinical evaluation of on-site urine drug testing. Scandinavian Journal of Clinical and Laboratory Investigation 74(8), 681-686.

Moodi. 3/2001. Suositus huumetestauksen suorittamisesta, 100-101, 103-106. Labquality Oy:n huumausaineanalyttiikkatyöryhmä. 

Mykkänen, S., Kuoppasalmi, K., Tissari, P., Henriksson, M. 2015. Suositus terveydenhoidollisesta huumetestauksesta - Asianmukaiset menettelytavat sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköille, 17, 22-23. Helsinki: THL. (2015_005).

Valtioneuvoston asetus huumausainetestien tekemisestä 7.4.2005/218, 4§-6§